Pitkäkarvaiset - longhaired
Pitkäkarvaiset.. Niistä voisin puhua vaikka kuinka kauan, koska ne ovat aina ja ikuisesti olleet intohimoni marsuissa. Kasvatin lähinnä vain pitkäkarvaisia vuodet 1996-1999 ja ihastuin niihin aivan totaalisesti. Kuitenkin pitkäkarvaisten turkin hoito on näyttelymarsuilla todella haastavaa ja suurin ongelma mielestäni oli se, että usein pitkäkarvainen näyttelymarsu oli pakko pitää asumassa yksin, koska häkkitoverit muuten saattoivat parturoida kaverinsa turkin ja näyttelyura oli sitten siinä. Myös päivittäinen nyytityksen tarve aina ajoittain tuotti hankaluuksia, koska käytännössä yhtä yötä pidempään ei marsuja voinut jättää kotiin edes jonkun ruokittavaksi, sillä myös nyytitys olisi tehtävä joka ikinen päivä.
Mietin pitkään uudestaan kasvatusta aloittaessani, etten ottaisi enää pitkäkarvaisia. Kuitenkin kaiholla katselin niitä aina näyttelyissä ja todellinen pitkiskuume iski taas, kun näin ensimmäistä kertaa näyttelyissä lunkarya peruaanin, Hertan. Siitä se innostus sitten taas lähti ja loppujen lopuksi myös ne ihan "normaalit" pitkikset ovat palanneet kuvioihin mukaan. Ainoa muutos aiempaan on se, etten kasvata enää muita kiharaturkkisia pitkiksiä, kuin lunkarioita, eli keskityn muutoin vain suoraturkkisiin pitkäkarvaisiin, coronetiin ja sheltieen. Suoraturkkipitkisten kasvatusta varten on nyt Ruotsissa odottamassa kuljetusta Kanadalaisi marsuja 5 kappaletta. Saan ne mahdollisesti Suomeen tammikuussa, jolloin kasvatus erinomaisista linjoista olevilla sheltieillä ja coroneteilla pääsisi alkuun.